Koulu on oppilaitten keskeinen käyttöliittymä koko yhteiskuntaan.

Uunituore selvitys Oikeus oppia -ohjelman työryhmän taustaksi ja tutkimukselliseksi pohjaksi on julkaistu Helsingin yliopiston apulaisprofessori Venla Berneliuksen sekä väitöskirjatutkija Heidi Vartiainen Huilan tekemästä selvityksestä ilmenee, että sosioekonomisen taustan merkitys on korostunut 2000-luvulla osaamisen ja oppimisen taustatekijänä.

”Yksi selvityksen keskeisimpiä havaintoja oli, että yhteiskunnallinen sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen haastavat koulutusjärjeselmämme uudella tavalla. Laadukkaasta koulutusjärjestelmästä huolimatta osaamiserot kasvavat oppilaiden ja koulujen välillä. Erot näkyvät myös varhaiskasvatuksessa ja lasten kouluvalmiuksissa heidän siirtyessään kouluihin. Myös yhteiskunnalliset erot ja niiden alueellistuminen naapurustojen eriytyväksi hyvinvoinniksi heijastuvat voimakkaasti koulujen ja päiväkotien toimintaedellytyksiin. Opettajat kertovat lisääntyneestä työkuormasta alueilla, joille huono-osaisuusriskit kasautuvat”, Venla Bernelius toteaa.


Selvityksen mukaan koulutuksellinen epätasa-arvo tihenee erityisesti kaupunkiseutujen naapurustoissa, joissa on paljon köyhyyttä tai sosiaalisia ongelmia. Alueelliset erot näkyvät sekä henkilökunnan kasvavana työkuormana että lasten korostuneena tuen tarpeena ja heikompina kouluvalmiuksina. ”Meidän on pohdittava uusia tapoja tukea oppilaiden mahdollisuuksien tasa-arvoa ja resursoida koulujen toimintaedellytyksiä erityisesti alueilla, joilla koulutuksellisen huono-osaisuuden riski korostuu. Lasten ja nuorten arki jäsentyy vahvasti omaan kouluun, naapurustoon ja näiden sosiaaliseen verkostoon. Onkin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kouluja ympäröiviin naapurustoihin, sillä oppimisen ympäristöjen merkittävä eriytyminen tapahtuu juuri niiden välillä. Esimerkiksi kuntien välisessä vertailussa tämä eriytymisen taso hämärtyy, eivätkä oppilaiden kannalta oleellinen eriytymisen tapa tule näkyviin. Kuntanäkökulma on puolestaan tärkeä silloin, kun pohdimme koulutuksen järjestämisen edellytyksiä ja esimerkiksi kuntakohtaisia käytänteitä koulujen tuessa”, Bernelius lisää.


Selvityksessä nousi esille myös vahva tarve hallinnonalat ylittävään työhön koulujen tueksi. Esimerkiksi alueellinen segregaatio, eli naapurustojen välillä kasvavat tulo- tai hyvinvointierot, vaikuttavat keskeisesti koulujen toimintaympäristöjen eriytymiseen.

”Meidän onkin tärkeää tunnistaa, miten erilaiset suunnitteluratkaisut vaikuttavat kouluihin. Tueksi voidaan myös organisoida itse kouluihin keskittyvää työtä ja oppilaiden uusia tukimuotoja”. Apulaisprofessori Venla Berneliuksen viesti on selvä; koulut ovat tärkeitä! ”Koulu on oppilaiden keskeinen käyttöliittymä koko koulutusjärjestelmään ja yhteiskuntaan. Korona-ajan haasteet ovat näyttäneet meille konkreettisella tavalla, että merkittävän pedagogisen ydintehtävänsä lisäksi kouluilla on tärkeä rooli lapsen ja nuoren sosiaalisessa kasvussa ja kuulumisen tunteessa; pienen ihmisen tuomisessa osaksi yhteisöä ja kannattelussa kohti yhteistä tulevaisuutta. Meidän tuleekin yhdessä varmistaa, että kaikilla kouluilla on riittävät edellytykset tähän tehtävään ja olla oppilailleen maailman paras, oma koulu”, Bernelius toteaa lopuksi.


Lisätietoa selvityksestä Opetus- ja kulttuuriministeriön sivulta

https://minedu.fi/-/selvitys-sosioekonomisen-taustan-ja-alueellisten-erojen-merkitys-korostunut-osaamisen-ja-oppimisen-taustatekijana